Ikaalisten kaupungin historia

Kuten muuallakin Suomessa myös Ikaalisten alueella on tarinoiden mukaan muinoin asunut hiisiä ja jättiläisiä eli ”paholaisia”. Näitä satuja emme voine täysin ylenkatsoa, koska Ikaalisista löytyy edelleenkin joitakin näiden nimiä kantavia paikkoja, kuten Hiitten sarvi (saari Kyrösjärvessä) joka tarinan mukaan on muodostunut siitä, kun hiidet olivat kantaneet sylellisen kiviä aikoen tehdä siltaa yli Kyrösselän päästäkseen Röyhiön puolelle – mutta tämä jäi syystä tai toisesta kesken. Nämä lukuisat tarinat viittaavat siihen, että ennen on Suomen avarilla saloilla asunut joku historiallemme tähän asti tuntematon, voimallinen, ehkä harvalukuinen kansa. Sittemmin lappalaiset asuttivat aluettamme ennen kuin hämäläisten edellä siirtyivät pohjoisemmaksi.

Ikaalinen kuului aikanaan laajaan Sastamalan pitäjään, josta se erosi Hämeenkyrön mukana 1300-luvulla. Oma kirkko rakennettiin ilmeisesti keskiajan lopussa ja seudusta muodostettiin Kyrön-Lahtisten seurakunta. Ikaalisten alueelle oma kirkko rakennettiin 1530-1540 välillä ja Ikaalinen sana esiintyy ensimmäistä kertaa samoihin aikoihin, kun Ikaalisten kappalaista kutsutaan joissakin tuon ajan kirjoituksissa ikaalislaiseksi. Itsenäinen Ikaalisten seurakunta syntyi 1641, kun Pietari Brahe sairastui matkallaan Ikaalisten kirkkoherra Abraham Jaakonpojan luona, hyvän hoidon saatuaan ja parannuttuaan kysyi Brahe Abrahamilta mitä voisi tehdä hyväntekijänsä puolesta. Abraham toivoi, että Ikaalisten kappeli erotettaisiin eri pitäjäksi Kyröstä, sillä häntä harmitti, että Kyrön kirkkoherra vei Ikaalisista joka vuosi veneellisen voita… Eipä aikaakaan kun kuningatar Kristiinalta tuli erosta käskykirje.

Tuohon aikaan Ikaalisten suurpitäjään kuuluivat paitsi nykyinen Ikaalinen myös Honkajoki, Karvia, Kihniö, Jämijärvi, Kankaanpää ja Parkano. Nämä itsenäistyivät sittemmin 1800 -luvulla paitsi Jämijärvi, joka itsenäistyi vasta 1900-luvun vaihteessa.

Ikaalinen on tunnettu Suomen vanhimpana kauppalana

Ikaalisten pitäjässä, johon vielä 1858 kuuluivat Parkano, Kihniö ja Jämijärvi, asusteli runsaat 11 000 henkeä. Siihen aikaan kuitenkin kauppaa sai käydä vain kaupungeissa ja lähin kaupunki oli Tampere. Siksi ajatus kauppalan tai kaupungin oikeuksien saamisesta heräsi Ikaalislaisten keulamiesten mielessä. Vuonna 1856 elokuussa oli käynyt kenraalikuvernööri F.W.R. Berg tarkastusmatkalla maakunnissa, ja tuolloin oli neuvoteltu kaupungin perustamisesta Ikaalisiin. Suomen senaatin ehdotuksesta Ikaalisista tuli vain kauppala ja huhtikuussa 21. päivänä vuonna 1858 Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II:n antoi julistuksen, että "Sopivaan paikkaan Ikaalisten Kirkonkylässä pitää kruunulle ostettaman tarpeellinen maanala pienemmän kauppalan perustamiseksi.". Ikaalisten kauppalalla oli harvinaislaatuinen asema Suomen kuntien joukossa: se oli maamme vanhin kauppala ja samalla Suomen ainoa epäitsenäinen kauppala, joka kuului osana Ikaalisten maalaiskuntaan.

Pienimmäksi kauppalaksikin Ikaalista kutsutaan koska Kauppalaksi erotetun Turkin tilan alustalaisina asui vain 65 ihmistä (1859). Viimeisenä kauppalavuotena 1971 väkiluku oli 785. G.Th. Chiewitzin 1858 piirtämä asemakaava käsitti 28 tynnyrinalaa (12,8 ha).

Kauppalasta kaupungiksi

Ikaalisten maalaiskunta ja Ikaalisten kauppala yhdistyivät vuonna 1972. Silloin siitä tuli ”suurkauppala”. Vuonna 1977 kuntamuoto muuttui kaupungiksi lain myötä. Yhä edelleen kuitenkin kuulee etenkin pitäjän ihmisten sanovan ”mennään kauppalah käymään”.

Ikaalinen kuului aikanaan Turun ja Porin lääniin mutta siirtyi 1980-luvulla Hämeen lääniin ja Suomen läänimuutosten yhteydessä, kun läänien määrät pienenivät, siirtyi Ikaalinen osaksi Länsi-Suomen lääniä.

Ikaalisten kirkko

Ikaalisten nykyinen puinen ristikirkko, Fredrika Sofian kirkko on Ikaalisten kolmas kirkko. Ensimmäisen kirkon sijaintipaikasta ja tarkasta rakentamisajasta ei ole varmuutta, mutta oletetaan sen rakennetun 1530-1540-luvulla. Ikaalisten toinen kirkko, joka sijaitsi lähellä nykyistä kirkkoa, pohjoisen hautausmaan paikalla kävi ahtaaksi ja oli niin ränsistynyt, jotta 1787 päätettiin rakentaa uusi. Nykyisen puukirkon piirustukset tilattiin Thure G Wennbergiltä Tukholmasta, toiveena esitettiin, että kirkkoon tulisi mahtua 4000 henkeä. Piirustukset valmistuivat 1788 jolloin kuningas Kustaa III ne myös vahvisti, mutta kesäkuussa 1788 alkanut sota ja kirkkoherra Rothoviuksen kuolema v. 1791 keskeyttivät hankkeen lähes kymmeneksi vuodeksi. Vuonna 1799 rakentaminen aloitettiin uudelleen ja jokainen silloinen seurakuntalainen oli mukana rakentamisessa varallisuutensa ja voimiensa mukaan. Kirkko valmistui parissa vuodessa ja se vihittiin käyttöön 4.8.1801. Ensimmäinen peruskorjaus tehtiin n. 60 vuoden kuluttua ja suunnitelman laati Turun ja Porin lääninarkkitehti G.T Chiewitz. Samaan aikaan kirkon viereen valmistui nykyinen kellotapuli. Kamiinat saivat siirtyä sähkölämmityksen tieltä 1930-luvulla kunnostuksen yhteydessä. Silloin rakennettiin kirkkoon myös saarnastuoli. Talvisodan aikana valmistuivat nykyiset sähköistetyt urut Kangasalan urkutehtaassa. Aikaisemmat rakennettiin 1846 ja ne olivat tuolloin ensimmäiset Pohjois-Satakunnassa ja toiset Pirkanmaalla.

Ikaalisten Kylpylä

Kauppias G.N Eränen oli matkoillaan tutustunut Naantalissa kylpylähoitoihin ja niistä innostuneena perusti muutaman muun kauppalalaisen kanssa ”Eräsen saunan” vuonna 1884. Se nousi Toivolansaareen vievän sillan pieleen. Jossakin vaiheessa kuvioon mukaan tuli kauppalakin, koska vuoden 1896 asiakirjoissa puhutaan ”Kauppalan saunasta”. Tilat alkoivat käydä pieniksi, kun liikenneyhteyksien parannuttua alkoi Ikaalisiin saapua kesävieraita. Ajatus laajentamisesta alkoi muhimaan ja laajennusta tehtiin 1910-luvulla. Silloin nimikin muuttui ” Ikaalisten Kylpylaitos Oy:ksi” ja vuonna 1927 uuden laajennuksen yhteydessä ”Ikaalisten Kylpylä Oy:ksi”. Tuolloin myös varsinainen kylpylätoiminta alkoi. Nykyisessä paikassaan sijaitsevan Ikaalisten Kylpylän Kuntoutumiskeskuksen tiloissa, joissa nykyisin sijaitsee mm. toinen hoito-osastoista, Wanha Ravintola ja majoitushuoneita, pidettiin ”Ikaalisten Kylpylä- ja kuntoutuslaitoksen” avajaiset 5.7.1965. Yrityksen omisti tuolloin Meijeriväen liitto MVL ry.1973 valmistui Kylpylä-Hotelli Oy ja 1975 Hotelli Terme Oy. 1970-luvulla Kylpylän alueelle rakennettiin henkilökunnalle aravavuokrataloja ja päiväkoti yhdessä Kauppalan, sittemmin kaupungin kanssa. 1990 Valmistui nykyinen päärakennus, Viihdekylpylä Maininki, 1991 viimeisin hotelli, Hotelli Ikaalia. 1990-2000-luvulla entisistä vuokra-asunnoista on saneerattu lomahuoneistoja. Samoin saneerauksia on tehty muihinkin rakennuksiin, tehty mm. yhdyskäytäviä hotellien välille. 2002 aloitettiin Lomakylän rakentaminen Kylpylän lähistölle.